Nelli, Saara ja Veera

Suomen Irlanninterrierit ry tukee jäsentensä irskien terveystutkimuksia seuraavasti:

10 € / koira UroCystin/COLA-testistä

10 € / koira virallisesta silmäpeilaustuloksesta

10 € / koira mahdollisesti perinnöllisen kuolinsyyn selvittämiseksi suoritettu patologin tutkimus

10 € / koira/vuosi muut viralliset tutkimukset

yhteystiedot: kasvattajatoimikunta (at) irlanninterrieri.fi

 

Koiran normaalin hyvinvoinnin ylläpitämisellä säästää lääkärikuluissa. Sopivasti liikuntaa,

En uskalla väittää, että irlanninterrieri olisi terveempi kuin koirat keskimäärin. Vaikka omat irskit Veera 12 v, Saara 10 v ja Irmeli 5 v ovat olleet terveitä. Irlanninterriereiltä löytyy mm. allergiaa, perinnöllisiä silmäsairauksia ja korkeita virtsan cystin-arvoja. Päkiänkovettumatauti pitää varmaan myös mainita, vaikka yhtään sairastunutta ei ole tullut tietoon moneen vuoteen.

 

Kystinureaksi kutsutaan tilaa, jossa kystiiniä erittyy runsaasti virtsaan.

 

Kystinuria on parantumaton munuaistiehyeiden toimintavajaus. Terveiden koirien munuaiset palauttavat verenkiertoon 97 % kystiini-aminohaposta. Sairaiden koirien virtsaan erittyy valtavat määrät kystiiniä. Vaikka kystiiniä näin joutuu hukkaan, niin sairaiden koirien veren kystiinipitoisuus on terveiden kaltainen. Tästä syystä sairaus havaitaan virtsasakan ja –kivien aiheuttamista oireista mm. verensekaisesta virtsasta. Koska kystiini on huonosti liukeneva aminohappo, niin se voi saostua virtsaan sakaksi tai kiviksi.

 

Kystinuriaa pidetään perinnöllisenä sairautena, joka saattaa olla linkittyneen sukupuolikromosomeihin. Sairaus ilmenee pääsääntöisesti uroksissa. Tämä viittaa siihen, että vika on X-sukukromosomissa, joita naaraalla on kaksi, mutta uroksilla vain yksi. Viallisen X:n omaava naaras on oireeton kantaja. Jotta narttu sairastuisi, sen tulisi periä kaksi viallista X-kromosomia. Eli isän pitäisi olla sairas ja emon kantaja. Kaikki sukua jatkavaien irlanninterriereiden virtsan kystiinipitoisuus tulisi määritellä COLA-testillä.

 

Kystiinin liukenevuus riippuu virtsan happamuudesta. Sen liukenevuus kasvaa nopeasti, jos virtsan pH on yli 7,5 eli emäksistä. Lihansyöjän virtsa on hapanta, mikä lisää kystiinin sakkautumisriskiä. Vielä tuntemattomasta syystä kaikille sairastuneille ei muodostu kiviä.

 

Sairastuneen koiran ruokavalion tulisi olla proteiiniköyhää, suolatonta ja nestepitoista. Kastroitujen urosten virtsan kystiinipitoisuus on kastroimattomiin uroksiin verrattuna alhaisempi. Eli sairastuneet kannattaa kastroida.

 

Muuta huomioitavaa:

 

1. Kystiini on aminohappo, jota tarvitaan turkin, kynsien ja ihon rakennusmateriaalina.

 

2. Toistaiseksi ainoa tapa todeta sairaus on virtsan kystiinipitoisuuden määrittäminen (COLA-testi). Sukurasitteen omaavat urokset kannattaa testata, vaikka ei oireilisikaan.

 

3. Ensioireet ilmenevät usein jo vuoden iässä. Oireet voivat olla virtsaamistarpeen lisääntyminen, virtsaamisvaikeudet, verivirtsaisuus, kipu erityisesti selän alueella, yleinen levottomuus.

 

4. Jos kystiinikiviä muodostuu virtsateihin, niin tila voi olla koiralle kivulias ja vakava, jopa tappava. Munuaisallas, virtsajohtimet tai rakko voi tukkeutua ja koira voi menehtyä virtsamyrkytykseen.

 

Tämän kystinuria-tietopaketin on koonnut eläinlääkäri Eeva Rudbäck, jolla on ollut irlanninterrierejä 1970-luvulta asti.