Saaran ja Cooperin poika Remu

IRLANNINTERRIERI

Rotu on kehitetty eräästä paikallisesta terrierimuunnoksesta, joka on koostunut lukuisista eri aineksista, esimerkiksi Irlanninssa olleiden englantilaisten metsästyskennelien luolaterriereistä, Etelä-Irlannissa sijaitsevan Corkin ja Pohjois-Irlannissa olevan Ballymenan rottakoirista sekä walesinterrieristä saadusta huomattavasta verenlisästä. Rotu asetettiin ensi kerran näytteille Dublinissa jo vuonna 1873, mutta se pysyi kauan hyvin epäyhtenäisenä tyypiltään, väriltään ja kooltaan. Niinpä se oli aluksi jakautunut kahteen painoluokkaan: vähintään 9 naulaa (noin 4 kiloa) painaviin ja sitä kevyempiin koiriin. Pienempi muunnos oli sen kokoinen, että se nykyään kuuluisi kääpiökoiriin. 1880-luvulta lähtien rotu alkoi muuttua ulkomuodoltaan yhtenäisemmäksi ja on nyt jo kauan ollut siinä suhteessa yhtä vakiintunut kuin kaikki muutkin terrierirodut. Irlanninrerrieri on liian suuri luolakoiraksi, mutta muuten hyvin käyttökelpoinen koira. Kummassakin maailmansodassa sekä englantilaiset että saksalaiset käyttivät sitä viestikoirana.

 

Irlanninterrieri on puhdastyyppinen terrieri. Pää on pitkä, kallo lattea ja melko kapea, otsapenger on vähäinen ja kuono pitkä. Silmät ovat pienet ja tummat, ja niiden ilme valpas. Korvat ovat ohuet ja V:n muotoiset. Ne ovat korkealle kiinnittyneet, ja koira pitää niitä puolittain pystyssä, korvankärjet taipuvat eteenpäin. Häntä on kiinnittynyt korkealle, ja koira pitää sitä pystysuorassa. Turkissa on pehmeää pohjavillaa ja karkeaa peitinkarvaa. Väriltään Irlanninterrieri on punainen, kellanpunainen tai tummanvehnänvärinen. Mielummin sen on oltava yksivärinen,

mutta pieni valkoinen täplä rinnassa on sallittu.

Säkäkorkeus on noin 46cm, paino noin 12 kiloa.

 

Yllä oleva teksi on lainattu kirjasta Koirat värikuvina.

Painos vuodelta 1958.

Ruotsinkielinen alkuperäisteos Hundar i färg, toimittanut

Ivan Swedrup

 

Turkki trimmataan keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa pohjavillalle

ja näiden lisäksi joitain siistimistrimmauksia. Siistiä turkkia voi ylläpitää

myös nopeilla kerran viikossa tai vähintään kerran kuussa tehdyillä

trimmauksilla. Tällöin turkista poistetaan vain pisin karva.

Karkea peitinkarva nypitään sormin,

trimmausveistä ja/tai trimmauskiveä käyttäen. Irski opetetaan sietämään

turkin käsittelyä jo pentuna. Samoin kuin kynsien leikkausta

sekä tassujen ja hampaiden pesua. Näin vältetään taistelu aikuisen koiran

kanssa.

 

Huonosti tai liian harvoin trimmattu turkki takkuuntuu,

kerää roskia, eikä ole sään kestävä ja näyttää suttuiselta.

 

Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion kirjat Pennun kasvatus ja

Koirien käyttäytyminen sekä Salme Mujusen kirja

Pennun polku puolivuotiaaksi.

 

Suomen irlanninterrierit ry:n nettisivujen osoite on

http://www.irlanninterrieri.fi

Veeran ja Tarzanin poika Viljo